Kävimme Pekan ryhmän uimareiden kanssa joulun välipäivillä kokeilemassa seinäkiipeilyä Nurmijärvellä. Ryhmällä oli harjoittelutauko uinnista, mutta vanhempien kesken päätettiin silti järjestää ryhmälle jotain hauskaa. Tällä kertaa oli vuorossa seinäkiipeily. Ryhmällemme oli varattu Nurmijärveltä aika, tila ja, mikä tärkeintä, pätevä opettaja Mika Vänni. Mika on itse harrastanut seinäkiipeilyä vuosia ja hän kertasi puolentoista tunnin aikana perusasioita nuorille uimareillemme.

Seinäkiipeily on pitkälti tekniikkalaji kuten uiminenkin, minkä saivat kokea sekä uimarit että valmentaja. Oli vaikeaa miettiä ja tehdä oikeita liikkeitä, kun vaarana oli otteen irtoaminen. Väsymys ja pieni kipu vaikeuttivat selkeiden päätösten tekemistä. Pekka on pitkään puhunut haluavansa uimareita, jotka miettivät altaassa valmentajan ohjeita. Samasta asiasta oli kyse kiipeilyssäkin. Ohjeet tulivat lattian tasosta korkealla olevalle uimarille, ja silti niiden toteuttaminen oli välillä hankalaa ja välillä helpompaa.

Vanhempia oli mukana niin monta, että kiipeilyä voitiin tehdä usealla reitillä yhtä aikaa. Vanhempien tehtävänä oli huolehtia köysineen varmistuksesta.